
Kultaseppänä haluan kunnioittaa vanhaa käsityöperinnettä, jolla on pitkät juuret maassamme. Käsintehty sormus on aivan erilainen kuin valettu. Käsin tehdessä sormuksen valmistamiseen käytetään aikaa, jokainen vaihe tehdään tarkasti ja huolellisesti. Sormuksesta saadaan myös huomattavasti tukevampi ja kestävämpi, koska metallia taottaessa sen rakenne tiivistyy.
Ajattelen, että koru pitää tehdä kunnolla alusta loppuun tai sen voi jättää kokonaan tekemättä. Tärkeintä on tietysti, että asiakas on tyytyväinen. En voi kuitenkaan päästää käsistäni korua, johon en itse ole tyytyväinen. Saatan hioa jotain vaihetta todella pitkään, jotta saan korusta täydellisen. Urani alussa tein monet sormukset alusta lähtien uudestaan, jos en voinut hyväksyä lopputulosta. Pakostikin siinä oppi tarkaksi.
Saan ideoita uusiin koruihin kahdella tavalla: joko ne ilmestyvät mieleen tyhjästä tai syntyvät työn äärellä. Usein oivallus tulee, kun on pyöritellyt aikansa sormuksen runkoa ja kasaa kiviä käsissään.
Sormuksen valmistamisessa on monia hienoja vaiheita. Joskus huippuhetki on puolessa välissä, jolloin sormuksen olemus alkaa hahmottua, toisinaan taas silloin, kun on istuttanut kiven tai juottanut istukan runkoon kiinni – se määrää koko sormuksen kohtalon. Paras hetki on kuitenkin silloin, kun sormus on valmis ja se luovutetaan asiakkaalle.
Olen ollut aina kiinnostunut koruista. Löysin pienenä mummolasta papan sota-aikana lentokonemetallista tekemän sormuksen. Se alumiininen sormus oli lapsuusajan suurimpia aarteitani. Keräilin myös erilaisia ketjun pätkiä ja tutkiskelin kuinka ne oli tehty.
Vesa on tehnyt tilauskoruja jo reilut 10 vuotta. Koulutukseltaan Vesa on kultasepän alan artesaani ja kultaseppä. Vesa tekee kaikki korut edelleen käsin, tarkasti ja huolellisesti.
vesa (elinan sanoin)
- alansa ehdoton ammattilainen
- erinomainen kivenistuttaja
- ikuinen perfektionisti, jos kyseessä ovat sormukset
- eteläpohjalainen
- pitää erityisesti Fiat kuussatasesta, Led Zeppelinistä, jalokivistä ja pakastevihanneksista
- melko leppoisa, paitsi silloin, kun pitäisi puhua asioista, joita ei voi piirtää paperille
